EPDM-kumin edut ja haitat

Eteenipropeeni dieeenimonomeeri (EPDM) kestää auringonvaloa, otsonia, happea, ikääntymistä, happoja, emäksiä, vettä ja vakavia sääolosuhteita. Tämä hajuton elastomeeri tarjoaa myös erinomaisen värivakauden ja korkean lämmönkestävyyden. Tyypillisesti käyttölämpötilat vaihtelevat -70° C : sta 250 ° C: seen. Kaikki EPDM-kumi ei ole sama, joten erot eteenipitoisuudessa ja käytetyissä dieenissä voivat vaikuttaa fyysisiin ominaisuuksiin.

EPDM tarjoaa yleensä hyvän vetolujuuden ja elastisuuden. Vetolujuus, jännityksen murtumisen kestävyys, mitataan kiloina neliötuumassa (PSI). EPDM:n kanssa tyypilliset arvot ovat 1000 PSI-alueella. Elastisuus, joka mittaa materiaalin kykyä jatkaa normaalia muotoaan venyttämisen tai pakkaamisen jälkeen, ilmaistaan prosentteina. EPDM:n avulla tämä prosenttiosuus on yleensä 300 %:n alueella.

EPDM:n suurin haittapuoli on sen epätyydyttävä vastustuskyky tietyille kemikaaliluokille. Bensiinin, dieselpolttoaineen ja moottoriöljyn lisäksi EPDM:n käyttöä ei suositella käytettäväksi synteettisten diesteröljyjen, joissa on voiteluaineita tietyntyyppisissä teollisuuskoneissa. EPDM tarjoaa myös epätyydyttävän vastustuskyvyn Freonille, joka on kylmäaineissa käytettävien fluorihiilivetyjen luokka.

Mukautettuja EPDM-tiivistteet käytetään joskus silikonien, nitriilien tai thermoplastisten elastomien (TPE) sijasta. Silikonit kestävät alhaisempia ja korkeampia lämpötiloja, mutta niistä puuttuu EPDM:n kulutus-, leikkaus- ja repeämiskestävyys. EPDM tarjoaa myös paremman vetolujuuden. Polttoaineiden, rasvojen ja öljyjen kestävyyden vuoksi nitriili on parempi valinta. TPE maksaa enemmän kuin EPDM-kumi, mutta on kierrätettävä.